Käytiin Ylistaron maastoissa viikonloppuna, tuloksena alkuerästä 254 pistettä ja johtopaikka, finaalista loukkaantuminen ja loppujen lopuksi neljäs sija. Harmillista, sillä kilpailu oli sen verran jännittävä ja tasainen, että olisin halunnut sen olevan sitä loppuun saakka.

Neela siis juoksi alkuerän tyylipuhtaasti ja innolla Pandan kanssa, juoksivat tosi nätisti yhteen ja olivat vielä melkolailla yhtä nopeita. Pandan sijoitus oli alkuerän jälkeen kolmas, toisena oli Saska 250 pisteellä. Neelan vanha anturahaavakaan ei edes auennut, hiekkamontut siis pääsevät Neelan juoksupaikkojen ehdottomalle suosikkilistalle! Finaaliin Neela sai pariksi Saskan, kun finaalit juostiin paremmuusjärjestyksessä. Lähtivät tosi nätisti, mutta kun ensimmäisissä mutkissa katosivat näkyvistä, vieheenveto lopetettiin ja kuului huuto: "Sininen koira loukkaantui!". Neelahan se seisoi radalla oikea etujalka ylhäällä ja vinkui. Emme siis nähneet lähtöpaikalle tapahtunutta, joten epätietoisuuden vallassa lähdin sitten klenkkaavan koiran kanssa eläinlääkärin juttusille. Sinne päästyämme Neela ei kuitenkaan enää juuri ontunut, jalasta löytyi tosin kaksi haavaa. Toinen oli noin sentin levyinen ja kolme senttiä pitkä, toinen noin sentin pituudeltaan ja leveydeltään vähän vähemmän. Pintanaarmuja kummatkin, eli vain ihon päällimmäinen kerros karvoineen oli lähtenyt, haavat eivät edes vuotaneet verta. Hyvä, ettei mitään vakavampaa sentään tapahtunut. :)

Sitten lähdettiinkin kyselemään, josko joku olisi nähnyt tapahtuman. Joo, Neela oli valinnut reittinsä hieman huonosti, juoksi siis pienen kumpareen päälle joka sattuikin olemaan hiekan peitossa oleva kivenlohkare ja alastullessaan oli lyönyt jalkansa kiveen... Oli ainakin hyvä muistutus siitä, että aina voi tapahtua kaikenlaista eikä sijoja jaeta ensimmäisen kierroksen perusteella. (Saatiin muutama voitto-onnittelu jo ennen finaalia, pahaa onnea tuottivat mokomat...)

Tultiin kisapaikalle jo lauantai-iltana, jolloin paikalla oli jo melkoinen meno: booli oli viritelty ja se maistui kamalalta. Kävin pystyttämässä teltan ennen pimeää ja liityin joukkoon hiekkamontun laidalle muutaman oman siiderin voimin. No, loppuivathan ne tietysti jossain vaiheessa ja piti siirtyä boolin puoleen, yöks... Siinä oli kaikkea mahdollista punaviinistä kirkkaaseen ja maku tosiaan sen mukainen. Hauskaa kuitenkin oli jätkänkynttilöiden ja nuotion valaistessa, hyvässä seurassa. Neela valtasi naapureitten sylejä ja onnistui saamaan itsensä jumiin tuolin käsinojaan... Nukkumatti kutsui vihdoin yhden maissa ja yö tuli nukuttua heräilemättä, palelematta ja sikeästi. Liekö alkoholilla ollut osuutta asiaan... :D Aamulla ainoastaan varpaita paleli vähän villasukista huolimatta. Kisapäivänä kuitenkin ilma lämpesi jo hyvin nopeasti, joten ylimääräiset vaatekerrokset sai vaihtaa jo pian t-paitaan. Ainoa haittapuoli kisapäivässä oli ihan mukava päänsärky (Neelan loukkaantumisen lisäksi)... Kotimatkalle lähdettiin kun kisat oli vielä kesken, maastokirja jäi sinne ja luvattiin toimittaa minulle erään borzoi-ihmisen toimesta. Oli Neela kuulemma saanut mitalinkin ruokasäkin kera, ne saan sitten syysmaastoissa. Ei vaan oikein jaksanut jäädä pettymyksen jälkeen enää kisapaikalle, kun kotimatkaankin kuitenkin kului lähemmäs 5 tuntia. Mutta oli se silti ihan hyvä reissu. :)