Toissapäivänä oltiin lenkillä taasen Peltolan maankaatopaikalla ja mitä tulikaan vastaan: leija! Aida sai hirveen sätkyn, ihan siis oikean paniikin siitä ja kiskoi henkihieverissä koko loppulenkin. Laitoin kummankin nahkaremmit Aidalle, ettei vaan pääse karkuun. No, ei tehnyt järjetön paniikkikiskominen kovin hyvää vielä parantuvalle jalalle ja Aida ontuikin vähän taas illalla. Onneksi seuraavana päivänä ei enää kuitenkaan, joten ei onneksi sen pahempaa vahinkoa saanut aikaan.
Neelan reaktio leijaan oli järjetön haukkuminen! Koira, joka tosiaan yleensä ei hauku missään tilanteessa haukkuu mäen huipulla lentävää leijaa ihan raivon partaalla. Kummallinen kapistus, onneksi Neela tosin ei Aidan tapaan pelännyt outoa taivaalla olevaa kapistusta.

Neela alkaa pikkuhiljaa osoittamaan piristymisen merkkejä, ruoka on taas alkanut maistumaan ja leikkikin alkaa kiinnostamaan. Eilen oltiin koirapuistossa lemulaisten kanssa (Nella, Simba ja Melissa) ja oli siellä pari muutakin koiraa (labbis ja sekarotuinen), ja Neela oikein innostui juoksemaan ja leikkimään etenkin nuoren sekarotuisen kanssa. Törmäsi kuitenkin jossain vaiheessa melko pahannäköisesti (ja -kuuloisesti) puistossa olevaan puunrunkoon ja siihen loppui leikit. Ei onneksi käynyt huudosta huolimatta mitenkään, mutta eihän venakon arvolle sovi ilmeisen kamalan henkisen kolauksen jälkeen enää leikkiä... Loppuaika menikin sitten lähinnä Kaisan sylissä. :D
Eilen illalla koitin vielä päästää lelut karanteenista, mutta ei mennyt kuin pari minuuttia ja Neela oli jo etsimässä kopasta aikaisemmin hoivaamaansa vinkuvaa lelusiiliä. Lelut pääsi takaisin karanteeniin, kokeillaan uudestaan ensi viikonlopun kisojen jälkeen. Tai sitten kahden viikon päästä kisojen jälkeen... Muuten ei enää näytä valeraskausoireita, mutta lelut näköjään on herkkä paikka. Omituinen otus.