Eilinen meni jännittäessä erään borzoiemon ja pentujen tilannetta sekä keinoemon suhtautumista pentuihin. Kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin, pennut pääsivät maitobaarille ja oikea emäkin kotiutui tänään pentujaan hoitamaan. :)

Olin siis jo noin viikko sitten sopinut maanantaisesta menosta Mynämäkeen katsomaan reilu 4-viikkoisia bergamascon pentuja, ja yhteensattumien summana bergamascoemä Sono sai lisähoivattavakseen 5 vastasyntynyttä borzoipentua. Ajattelin ensin, että koko Myniksen reissu peruuntuu, mutta kun pikkupennut olivat jo lähdössä takaisin oman emonsa hoiviin, sovittiin että voin tulla ja samalla käydä kurkkaamassa pikkuisiakin. :)
Pikkupennut olivat suloisia, niinkun pennut aina ja reippaita borzoin alkuja. Bergamascopennut olivat supersuloisia, ja hyvin aktiivisia hereillä ollessaan. Leikkivät, murisivat ja haukkuivat oikein tomerasti. :D Pentuja tosin vaivasi pienoinen väsymys, sillä olivat olleet ulkona ensimmäistä kertaa sunnuntaina ja vielä koko päivän kerrallaan, joten nukkuivat melko paljon. Pääsi niitä silti pussailemaan ja rapsuttelemaan, ihania mustia karhunpentuja... Aida ja Neela olivat kummatkin mukana reissussa, Neela pakeni hyönteisiä saunaan ja Aida piti kunnon etäisyyden ulkona aitauksessa temmeltäviin pentuihin ja patsasteli lähes koko pitkän päivän samassa paikassa tarkkailemassa tilannetta. Sono ei juurikaan vieraisiin reagoinut, tarkkaili vaan lähtiessä, ettei vaan mitään lähtenyt mukaan. Muuten pääasiassa nukkui kaivamassaan kuopassa pihapöydän alla. Sono oli edellisen yön aikana käynyt vuorotellen tarkistamassa, että kummatkin pennut olivat ok, pienet kun olivat vallanneet pentulaatikon ja isommat temmelsivät makuuhuoneessa yön yli. Hyvin huolehtivainen emä siis kummillekkin pennuille. :)

Kotimatkalla tuli tehtyä sitten vielä yllätysvisiitti Lemuun melkein 10-viikkoisia borzoipentuja katsomaan, joista kolme oli nyt jo lähtenyt uusiin koteihinsa. Väinö oli saanut jalkaansa tänään uuden kipsin ja juoksi sen kanssa kuin vanha tekijä pitkin pihamaata... Kaisa totutti sitä pikkuhiljaa kanssa jo hihnaan, kun kotiin lähteminen jalkavamman takia on hieman viivästynyt. Hyvin meni, vaikka aluksi piti tietenkin ihmetellä moista remmiä joka ei päästäkään juoksemaan ympäriinsä. Hyvin Väinö sitten pikkuhiljaa rauhottui, vaikka välillä piti erilaisin akrobatialiikkein kaulaa rapsuttaa pannan kohdalta.

Aika jänskä päivä siis, tuli nähtyä kolmet ihan eri kehitysvaiheessa olevat pennut: yhdet ihan alkuvaiheessa, toiset puolivälissä luovutukseen ja kolmannet jo luovutusikäisiä. On ne 1 vuorokauden ikäiset noista selkeästi helpoimmat, vaikka niiden seuraamiseen kuluukin ehä eniten ihmisaikaa. Keskivaiheessa olevat pennut olivat taas suloisimmillaan, eivätkä ihan vielä terävähampaisia riiviöitä vaikka tuntuivatkin ehtivän joka paikkaan. ;) Luovutusikäiset ovat taasen laumana jo aika rasittavia, hampaat ovat superterävät ja niitä käytetään ahkerasti... :D Vähän vanhempien toilailuja sitten taas on hauska seurata, vauhtia riittää jo aivan eri tavalla kuin pienemmillä.

Nyt omat otukset on aivan poikki vaikka juurikaan mitään fyysistä tänään ei harrastettukaan. Eipä sitä aina tarvi. :)