Oltiin eilen käymässä sukulaisperheen luona syömässä ja Aida sai pienen draaman aikaiseksi. Koirat jäivät reilunkokoiselle aidatulle pihalle leikkimään ja nauttimaan ulkoilusta muutenkin. Neelan kävin jonkin ajan päästä laittamassa narun päähän, talo kun on ihan tien vieressä joten tollanen kenguru halutessaan (=nähdessään kissan tms...) kyllä pääsee vaikka kaksmetrisestä aidasta yli. No, ei siinä mitään, Aida katseli sen oloisena et kivaa kun sai jäädä vielä pihalle, sehän vaikka eläisi pihalla kun tykkää puuhastella rauhassa omiaan ja pysyy vaikka matalammankin verkon takana kun ei ikinä ole hyppimisiä juurikaan harrastanut.

No, tunnin-puolentoista päästä kävin hakemassa koiria sisälle ja eihän siellä ollutkaan kuin Neela flexissä kiinni niin kuin pitikin... Kiersin pihaa ympäri epäuskoisena ja ei ollut Aidaa missään. Iski paniikki, talon vieressä tosiaan vilkasliikenteinen tie ja keli älyttömän liukas. Olin jo ihan varma, että en enää Aidaa nää, kun vielä vieraassa paikassa niin en yhtään osannut arvioida minne suuntaan lähteä etsimään. Yhdistin kuitenkin Aidan lähtemisen lähestyvään uuteenvuoteen ja paukkuviin pommeihin, sitä suuremmalla syyllä oli vaikeaa arvioida mihin paniikissa oleva koira olisi lähtenyt.

Otin puhelimen käteen ja soitin hätänumeroon, jos joku vaikka jossain Aidaan törmäisi. Kyseli hirveän tarkkaan mistä koira oli lähtenyt, ja sain huojennukseksi kuulla että kuvausta vastaava koira on jo matkalla Leyserin hoiviin ja noudettavissa seuraavana päivänä. Ei kun sinne yhteyttä ja oikeiden ihmisten avulla sain Aidan poikkeuksellisesti kotiin vielä virallisen noutoajan jälkeen. Iso kiitos asianomaisille!! Aida oli vähän hermostunut vieraassa paikassa ja tuli tyytyväisen oloisena autoon Neelan kaveriksi, oli se vaan helpotus kun kaikki kävi  parhain päin. Polvessa on pieni kolhu, mutta sillä selvittiin näinkin vaarallisesta reissusta. Aida oli huomattu jo parin talon päässä ja poliisille oli soitettu saman tien.

Yöksi Aida pääsi poikkeuksellisesti sänkyyn mun kylkeen kiinni nukkumaan, piti vähän hemmotella. Tänään on jo paluu arkeen ja makuuhuone pysyy teljettynä...

Olisi pitänyt tajuta/muistaa että kakarat on niin vatipäitä, että niitä pommeja räjäytellään heti kun niitä saadaan... Aidan kanssa ulkoillaan ainakin seuraavan viikon ajan vain hihnalenkkejä, ettei vaan pääse eilinen toistumaan.

Mitäköhän seuraavaksi? Neelan kanssahan käytiin ell-päivystyksessä 15.12 kun oli ongelmia uloshengityksen kanssa. Selvittiin onneksi silloinkin säikähdyksellä, kipulääkkeillä ja suht pienellä laskulla. Lisähappea melkein annettiin, mutta sitten alkoi kipulääke vaikuttamaan ja hengitys tasoittui pikkuhiljaa. Neela oli loppuyön ihan humalassa morfiiniperäisen kipulääkkeen ansiosta, onneksi ei sentään tullut krapulaa. ;) Aida oli ilmeisesti onnistunut samana päivänä puistoreissulla hampaillaan saamaan Neelalle ruhjeen kurkunpään/henkitorven alueelle ja kipu vaikeutti hengitystä. Tänään oli puistossa leveä panta kaulassa suojana, viime kerralla ei ollut tavallisesta poiketen mitään... Toimii hyvin suojanakin siis.