Tiistaina oltiin Aidan ja Neelan kanssa ratatreeneissä Vätissä. Siellä on aina kiva käydä moikkaamassa tuttuja. :) Neelalla oli hirmuinen into päällä kun päästiin paikalle, ja juoksikin ihan kivasti takasuoran loppuun asti. Sitten tuli joku juttu, ja juoksu ei näyttänyt enää niin puhtaalta kuin siihen asti. No, juoksi se kuitenkin maaliin asti, ei tosin käynyt tappamassa viehettä, joka on melkolailla Neelan tapojen vastaista, ei ollut edes kuonokoppaa päässä. Kai tää sitten vaan on jotain juoksujen jälkeistä masennusta, kun on muutenkin hieman haluton. Kiva. No, kopituksessa päästiin taas iso askel eteenpäin, Neela lopulta jopa ihan pyrki kopin etukaltereille (etukalteri oli siis ensimmäistä kertaa kokonaan kiinni!) ja lähti hyvin. :)

Ja sitten, päätin laittaa tämän mun sohvaperunankin juoksemaan, ihan vaan siksi, että näen juokseeko Aida. Ja mitä vielä, koppiin kuin vanha tekijä ja viehe tapettiin asiaankuuluvasti 280 metrin jälkeen! Vähänkö olin ylpeä mun sohvaperunasta, joka toissa kaudella ei juossut 5 metriä pidempään! Hieno Aida. :)